Verkkolehtenä elpyvä Uusi Suomi polveutuu 1847 perustetusta Suomettaresta eli vanhimmasta varsinaisesta suomenkielisestä sanomalehdestä. Sen perustivat J.V. Snellmanin hengessä nuoret yliopistomiehet August Ahlqvist, Daniel Europaeus, Paavo Tikkanen ja Antero Warelius.

Suometar sammui 1866 poliittisissa ja taloudellisissa paineissa, mutta elpyi 1869 Uutena Suomettarena, josta tuli johtava suomenkielinen lehti. Helsingin Sanomat ohitti sen kuitenkin levikissä 1911.

Itsenäistymisen murroksessa puoluekuvio myllertyi ja 1919 syntyi Uuden Suomen ja Iltalehden parivaljakko. Iltapäivälehtien aika ei ollut tosin vielä tullut. US kiri sen sijaan HS:n levikin miltei kiinni ja oli 1920-luvulla johtava lehti.

1930-luvulla Uutta Suomea riepottelivat puolue- ja omistuskiistat. Sodan ja säännöstelyn paineissa 1940-luvulla HS nousi levikiltään lähes kolme kertaa US:a suuremmaksi, mutta 1950-luvulla kilpailu tasoittui.

Kriisiin Uusi Suomi joutui 1960-luvulla, kun ajan henki radikalisoitui ja HS uudistettiin. HS:n levikki lähenteli vähitellen puolta miljoonaa US:n kantalevikin jäädessä 50.000 kappaleeseen. 1970-luvulla US oli jo lopettamisen partaalla, mutta elinkeinoelämä pelasti sen.

"Vuosisadan lehtiuudistuksessa" 1980 US siirrettiin moderniin eurokokoon ja sitä uudistettiin muutoin. Jo 1976 aiempi Kansallisen Kokoomuksen äänenkannattajan linjaksi oli määritelty "riippumaton porvarillinen". Iltalehti syntyi uudelleen – aluksi US:n "kolmantena painoksena". Varat uudistuksiin saatiin myymällä kiinteistöjä sekä US-yhtiön 1958 ostaman Kauppalehden voitoista.

Monilla uudistuksilla US:n levikki saatiin nousuun, mutta perusongelmat säilyivät. US-yhtiö fuusioitiinkin 1988 Aamulehti-yhtymään eli nykyiseen Alma Mediaan. Konserni ja kansantalous ajautuivat kuitenkin kriisiin ja 29.11.1991 ilmestyi Uuden Suomen viimeinen numero. Lehden yhteenlasketut tappiot 1970-91 olivat noin miljardi vuoden 2001 markkaa eli lähes 200 miljoonaa euroa. Levikki oli noussut lähelle sataa tuhatta kappaletta.